Suunnitelmia...

Tänä iltana, 20.10.2011 mietin tulevan aamun metsästysreissua.. Säätiedotus lupaa länsituulta sekä muutamaa lämpöastetta.. Aamulla ajattelin lähteväni lintumetsälle, kuitenkin olen useamman koiran "loukussa", joten pystykorvaakin pitäisi juoksuttaa.. Päätin lämmittää saunan, laittaa lohen uuniin ja ottaa muutaman neuvoa antavan..  Mitä on tarkoitukseni pyytää? Missä? Mitä, jos sittenkin lähden hirvimetsälle? Ei, täytyy lintukoiraakin juoksuttaa.. Näin ajattelin.

No, lopussakin pääsin löylyihin ja tauotellessani kuulin, että lähistöllä oli ollut hirvi haukussa, joka oli jäänyt löytöpaikalle. Mitä nyt? Lähtisinkö sittenkin heti ennen auringonnousua viemään hirvikoiran metsään, joka mahdollisesti löytäisi hirven ja saisin sen pyydettyä pakkaseen? Ehkä kuitenkin näin, sitten pyydän lintuja päivemmällä, joka onkin mielestäni parempi aika siihen..  

Näillä aattein poltan illan viimeisen savukkeen ja menen joksikin aikaa selälleen, että jaksan aamulla tositoimiin...

syksyn sateissa...

Herätys, aamukahvit sekä ensimmäiset savut tupakasta.. Siinä aamun ensimmäiset viisi minuuttia.. Vettä sataa, sen huomaa jo koiristakin, jotka muuten niin innokkaana ovat metsään lähdössä, katsovat nyt kopin ovelta isäntäänsä. Vettä tulee tosissaankin vaakatasoon, ei mikään paras keli metsästykseen, mietin savuja keuhkooni kerätessäni. Mutta kai tässä täytyy metsään mennä, ei se ota jos ei annakaan. 

Päätin ottaa mukaani tällä kertaa reilun vuoden ikäisen pystykorvan, jolla intoa piisaa, ehkä liiaksikin.. Mutta hyvä niin, lintuja kun metsässä on ja mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella nuoren pystykorvan haukkua, sitä välillä niin pyytävän ja toisaalta niin käskevän kuuloisen haukun, joka käskee isäntää jo ampumaan tuon koiraa niin ärsyttävän linnun. Ajattelin, että antaahan linnun rauhoittua ja lintuhan siinä kuuntelee punaisen koiran haukkua. Istahdin kannon päälle juomaan kupin kuumaa ja polttamaan aina kahvin päälle niin hyvän makuisen tupakan. Aikani kuunneltuani painelin punaisen koiran haukkuun katsomaan mikä siellä olisi. Koirani jo näin, häntä heiluen haukku osoittautui tuuheaa kuusta kohti, jossa en nähnyt mitään vaikka kuinka kiertelin. Lopussakin erehdyin luulemaan että näinkö tämä Kansalliskoiramme haukkuu tyhjää puuta ja annoin olla, sytytin tupakan. Näinhän siitä samasta kuusesta lähti lentoon metso. Sama vanha metso jota olin koko syksyn jallittanut ja taas epäonnistuin. Koirastakin jo näki, että oli osin pettynyt isäntäänsä, mutta minkäs teet. Koiralle kaikki kunnia. Huomenna uudestaan, tämän vanhan metson vielä saan. Näin päätin, taas... 

Paluureissulla kotiin, saimme koirani kanssa teeren, joten aivan tyhjä reissu ei takana ollut. Päivähän on vielä nuori, tiedä mitä ehtii seuraavan 12 tunnin aikana tapahtuakaan. Olisiko hirvenpyynnin vuoro seuraavaksi? 

Mikäs sen mukavampaa, kuin koiran kanssa metsässä oleminen. Vaikkei se aina pelkkää hyvää tuuria ole, tänä syksynä pikemminkin päinvastoin. Metsässä on riistaa yllinkyllin, ei tarvitse kaupasta lihaa kantaa. Tosin metsässä on myös muita riistaa tarvitsevia, kuten esimerkiksi sudet, joista viime aikoina on paljon puhuttu. Korpisoturin henkilökohtainen mielide koiranomistajana on se, että näitä petoja on liikaa. Poroja on vielä muutama, mistä syödä, mutta miten käy kun ne loppuvat? Susi tarvitsee ruokaa, onko seuraavana metsässä olevat koirat, kuten useissa paikoissa on jo käynyt? Tässäpä onkin miettimistä, minä lähden syömään puuroa ja teerentäkkää...